Kello neljältä aamulla, ennen auringonnousua, TORAUMA oli jo keittiössä Aomorissa valmistamassa aterioita noin neljällekymmenelle ihmiselle.
Hän työskenteli kokkina hoivalaitoksessa. Ja samalla kun hän kokkasi, hän kirjoitti sanoituksia.
Vuosi oli 2017. Samoihin aikoihin syntyi myös “pink elephant”.
19. elokuuta 2026 uutena versiona julkaistu kappale palaa aikaan, jolloin TORAUMA oli muuttanut takaisin Aomoriin asuttuaan Tokion seudulla ja yritti rakentaa jonkinlaista arkea uudelleen. Alkuperäinen versio äänitettiin M.S.W:llä Aomorissa aikana, jolloin sekä hän että äänittäjä vasta etsivät suuntaansa. Vuoden 2026 versio äänitettiin DGH:lla Okinawassa, ja erityistä huomiota kiinnitettiin siihen, että hänen sanansa kuuluisivat selvemmin.
Noihin yhdeksään vuoteen mahtuu suurin osa tarinasta.
Towadassa Aomorin prefektuurissa syntynyt TORAUMA päätyi aikanaan Tokion seudulle, palasi pohjoiseen ja ajoi lopulta Okinawaan MAVELin ja HANGin kutsuttua hänet sinne. Hänen vuoden 2020 digitaalinen julkaisunsa « 椿 » (Tsubaki), joka oli ladattu SoundCloudiin jo vuosia aiemmin, löysi huomattavasti suuremman yleisön vuonna 2023 saatuaan vauhtia TikTokissa ja nousi Billboard Japanin Heatseekers Songs -listan ykköseksi.
Kun puhuimme hänen kanssaan, TORAUMA ei kuitenkaan kuvannut viivästynyttä menestystä hyvityksenä.
Hän puhui keittiöistä ennen aamunkoittoa. Vanhoista sanoituksista, jotka edelleen nolottavat häntä. Siitä, miten Aomori, Tokio ja Okinawa ovat kukin opettaneet hänelle jotain erilaista rapista. Oudosta yksinäisyydestä, jota voi tuntea selatessaan sosiaalista mediaa ihmisten ympäröimänä. Ja siitä, mitä hän sanoisi sille uupuneelle versiolle itsestään, joka kirjoitti “pink elephantin” yhdeksän vuotta sitten.
”Ajattelin sanoituksia keittiössä ennen auringonnousua”
J-POP streaming: “pink elephant” kirjoitettiin vuonna 2017 vaikeana aikana sen jälkeen, kun palasit Tokiosta Aomoriin. Kun katsot taaksepäin, mitä muistat selvimmin siitä ihmisestä, joka olit silloin?
TORAUMA: Työskentelin kokkina hoivalaitoksessa. Muistan erityisen vahvasti, kuinka menin töihin neljältä aamulla ja valmistin yksin ruokaa noin neljällekymmenelle ihmiselle.
Työskentelin keittiössä ennen auringonnousua ja mietin samalla sanoituksia.
Yhdeksän vuotta myöhemmin, miksi päätit, että juuri nyt oli oikea hetki palata “pink elephantiin”? Oliko alkuperäisessä versiossa jotain, mitä halusit lähestyä nyt toisin?
Soolokonserttini ajatuksena oli katsoa taaksepäin menneeseen ja rakentaa silta tulevaisuuteen, joten päätin tehdä uudelleen joitakin vanhoja kappaleita, joita ei ollut koskaan julkaistu.
“pink elephant” tehtiin alun perin M.S.W-studiolla Aomorissa. Äänittäjä oli tuolloin vasta aloittanut työnsä, joten me todella hapuilimme prosessin läpi yhdessä.
Tämä versio äänitettiin DGH:lla Okinawassa. Tällä kertaa yritin tehdä sanoituksista helpommin ymmärrettäviä kuin alkuperäisessä äänityksessä.
Kun palaat nuoremman itsesi kirjoittamiin sanoituksiin, tuntuvatko ne edelleen täysin omilta sanoiltasi? Vai voivatko ne joskus tuntua siltä kuin joku muu olisi kirjoittanut ne?
Se, mitä ajattelin nuorempana, on erilaista kuin se, mitä ajattelen nyt, mutta uskon, että nuo vanhat ajatukset liittyvät siihen, kuka olen tänään.
Vaikka flow’t nolottaisivat minua tai sanat tuntuisivat kypsymättömiltä, koen silti, että ne ovat minun sanojani.
Joskus nuoremman minäni energia on niin voimakas, että se saa minut suorastaan ryhdistäytymään hieman.
Olet kuvannut “pink elephantia” kuvalla, jossa katsot valokuvaa, jossa olet ihmisten ympäröimänä ja hymyilet, vaikka todellisuudessa istut yksin. Onko tapasi kokea yksinäisyys muuttunut vuodesta 2017?
Se on muuttunut 180 astetta.
Nykyään elän ympäristössä, jossa voin helposti tavata oman sukupolveni muusikoita, joten tilanne on täysin erilainen kuin silloin. Kamppailen yksinäisyyden kanssa nyt paljon vähemmän.
Mutta jos olisin taas yksin, luulen että alkaisin luultavasti kaivata juuri sitä, mitä minulla ei ole.
Ja vaikka olisin monien ihmisten ympäröimänä, sosiaalisessa mediassa tunnen silti olevani yksin.
Aomori, Tokio ja Okinawa
Matkasi on vienyt sinut Aomorista Tokion seudulle, takaisin Aomoriin ja lopulta Okinawaan. Kuinka paljon asuinpaikkasi vaikuttaa siihen, miten kirjoitat ja miten ymmärrät itsesi artistina?
Mielestäni asuinpaikka on erittäin tärkeä osa rapia.
Tokio on valtava kaupunki, ja ennen ajattelin, ettei voisi olla parempaa ympäristöä oppia kadusta.
Mutta jokaisella kaupungilla on oma katukulttuurinsa, vaikka värit ovat erilaiset.
Aomori opetti minulle hiljaisuutta ja jotain maanläheistä.
Okinawassa opin rentoutumaan ja kääntämään sieluni nurinpäin.
“Tsubaki” saavutti paljon suuremman yleisön vuosia sen tekemisen jälkeen. Miltä tuntui nähdä vanhan kappaleen tulevan niin monelle ihmiselle vastaan uutena löytönä?
Olin todella onnellinen siitä, että nuoremman minäni ajatukset hyväksyttiin.
Teen usein kappaleita silloin, kun kamppailen jonkin asian kanssa. Jos nuo silloiset ristiriidat voivat muuttua kuulijoille uudeksi voimanlähteeksi, mikään ei ole minulle räppärinä palkitsevampaa.
Muuttiko “Tsubakin” kokemus tapaa, jolla ajattelet aikaa musiikissa? Voiko kappale mielestäsi joskus odottaa vuosia ennen kuin se löytää kuulijansa?
Ajattelutapani ajasta ei oikeastaan ole muuttunut.
Olen aina halunnut tehdä musiikkia, joka ei riipu trendeistä ja joka voi säilyä muuttumattomana.
Vaikka koin sen, mitä “Tsubakille” tapahtui, en koskaan ajatellut: ”Vihdoinkin ihmiset tunnustivat minut”, enkä kokenut, että olisin kestänyt vuosia tätä hetkeä odottaen.
Olin yksinkertaisesti kiitollinen.
Uskon, että musiikki, jossa on osa sieluani, löytää lopulta ne kuulijat, jotka sen on tarkoitus kohdata.
”Hip-hop on syy siihen, että olen elossa”
Japanilainen hip-hop tavoittaa yhä enemmän kuulijoita ulkomailla, vaikka suuri osa skenestä on edelleen tuntematon Japanin ulkopuolella. Mitä haluaisit ulkomailta musiikkisi löytävän ihmisen ymmärtävän sinusta ja siitä, mistä musiikkisi kumpuaa?
Olen hyvin negatiivinen ihminen, ja muutan huoleni ja sisäiset ristiriitani kappaleiksi.
Ehkä se, mitä teen, poikkeaa hip-hopin alkuperäisestä muodosta, mutta hip-hop on syy siihen, että olen elossa.
Mielestäni musiikki antaa voimaa elää.
Rakkaudella Japanista.
Still Walking sisältää konsertit Aomorissa ja Okinawassa, kahdessa paikassa, joilla on ollut tärkeä rooli elämässäsi. Onko niissä esiintymisellä sinulle erilainen merkitys?
Aomori on paikka, jossa synnyin ja kasvoin, ja Okinawa on paikka, jossa asun nyt, joten esiintyminen niissä herättää minussa sekä turvallisuuden tunnetta että jännitystä.
Totta kai haluan tehdä hienon keikan, mutta kaikkein eniten haluan välittää kiitollisuutta ja iloa.
Olisin todella onnellinen, jos ympärilläni olevat ihmiset tulisivat soolokonsertteihin, ja olisi hienoa, jos nämä konsertit synnyttäisivät myös uusia yhteyksiä kuulijoihin.
Jos voisit viettää muutaman minuutin puhumassa sille TORAUMAlle, joka kirjoitti “pink elephantin” vuonna 2017, tietäen kaiken, mitä sen jälkeen on tapahtunut, mitä sanoisit hänelle?
Hyvää työtä!
Sinun kannattaa ehdottomasti mennä Okinawaan.
Lisäksi olet aidosti surkea raha-asioiden hoitamisessa, joten kun tapaat tulevan managerisi, anna kaikki hänen hoidettavakseen heti!
Tulee myös vaihe, jolloin työskentelet viisi päivää viikossa paikassa, joka aukeaa keskiyöllä ja sulkeutuu milloin sattuu. Tähän mennessä se oli elämäni vaikein jakso, joten valmistaudu siihen.
Mutta pystyt myös tekemään siellä paljon musiikkia, joten älä koskaan unohda olla kiitollinen ympärilläsi oleville ihmisille.
Tulet myös vierailemaan CHOUJIn albumilla.
Jatka eteenpäin!
Jatka kulkemista
Tämä vastaus kertoo TORAUMAsta luultavasti enemmän kuin siisti urayhteenveto koskaan voisi.
Hän ei pidä suurta puhetta nuoremmalle itselleen. Hän käskee tätä menemään Okinawaan, lopettamaan oman rahankäyttönsä hallitsemisen yrittämisen, selviytymään rankasta työstä, tekemään musiikkia ja muistamaan ihmiset, jotka auttoivat matkan varrella.
“pink elephant” on muuttunut, koska sitä esittävä ihminen on muuttunut. Kappaletta muovannut yksinäisyys ei enää ole hänen jokapäiväistä todellisuuttaan. Aomori on hänen elämässään nyt Okinawan rinnalla. Vuosia sitten tehty kappale voi yhtäkkiä kohdata miljoonia kuulijoita. Uupunut kokki, joka kirjoittaa sanoituksia ennen auringonnousua, voi lopulta seistä omien soolokonserttiensa keskipisteessä.
Vanhat sanat ovat yhä hänen.
Sillä on merkitystä.
“pink elephant” on nyt saatavilla suoratoistopalveluissa, ja TORAUMAn katalogi tarjoaa monia tapoja jatkaa siitä. Aloita kappaleesta « 椿 » (Tsubaki), jatka sitten Sternbergian, Blue frostin, Violet Travelerin ja Okinawassa syntyneen myöhemmän musiikin kautta.
Ja palaa sitten “pink elephantiin”.
Yhdeksän vuotta myöhemmin se on vihdoin saanut aikaa vastata itselleen.